Sukutilan muodonmuutos: sikalasta koti strutseille
Strutsi on maineestaan huolimatta rauhallinen lintu, jota voi rapsuttaa. Loimaan Majanojalla on kasvatettu strutseja jo kolmekymmentä vuotta – ensimmäisten joukossa Suomessa.
Strutsipoika juoksee kovaa vauhtia emäntänsä luo.
– Mami tuli, tulkaa tänne, Marja Rautala huhuilee hoidokeilleen.
Laidun on aidattu korkealla verkkoaidalla, mutta silti minua vähän jännittää. Eläimen pää heiluu 2,5 metrin korkeudella, ja jaloissakin on voimaa. Ei kai se nokkaise tai potki?
Myös toinen strutsi havahtuu ennen pitkää tallista ja käy ulkona näyttäytymässä. Rautala rapsuttelee strutsejaan kaulasta. Hänen mukaansa urokset saattavat olla aggressiivisia kevään siitoskaudella puolustaessaan muniaan ja poikasiaan, mutta muuten strutsit ovat yleensä leppoisia kavereita, varsinkin jos ovat tottuneet hoitajaansa. Rautala osaa myös tulkita niiden elekieltä.
– Aivan alussa sain kerran potkun reiteen, kun menin kuvaamaan niitä. Mutta jos linnun pyrstö ja siivet ovat alhaalla, voin rauhassa mennä aitaukseen vaikka haravoimaan kakkakikkareita.
Parhaimmillaan Rautalalla oli siitosstrutseja 50 kappaletta, nykyään enää kaksi urosta. Tilan viimeiset naaraat, poikien morsiamet, ovat molemmat muutaman vuoden sisällä kuolleet. Strutsifarmi on silti edelleen auki vierailijoille. Paikan päällä pääsee maalaamaan munia ja kuulemaan strutsien kasvatuksesta.
Melkein Suomen ensimmäiset
Rautala aloitti strutsien kasvatuksen 90-luvulla, kun EU:hun liittymisen myötä alettiin miettiä uudenlaisia elinkeinoja. Rautala ja hänen miehensä osallistuivat strutsinkasvatuskurssille ja saivat sukulaisen kautta kontaktin hollantilaiseen strutsifarmiin. Aiemmin Rautala oli nähnyt strutseja matkallaan Etelä-Afrikassa.
Hollannista Rautala ja muut strutsinkasvatuksen edelläkävijät toivat Helsinkiin Saksan Travemünden kautta vuonna 1994 yhteensä 27 eläintä. Rautalan tilalle päätyi kolme aikuista naarasta ja kaksi urosta. Samana keväänä Ruotsista tuotiin strutsinpoikasia Merikarvialle, joten aivan ensimmäinen strutsinkasvattaja ei Rautala Suomessa ollut, mutta melkein.
Aluksi strutseja pidettiin karanteenissa perheen tilalla Alastarolla, mutta pian ne siirrettiin Marjan suvun tilalle Majanojalle vanhaan sikalaan, joka oli remontoitu strutseille sopivaksi.
Vuosien varrella toiminta laajeni. Rautala piti kursseja strutsien hoidosta, haudonnasta, poikaskasvatuksesta ja teurastuksesta ja hankki paremmat hautomakoneet, joilla pystyi hautomaan munia palveluna muillekin. Lihaa, nahkaa ja sulkia tuotteistettiin ja markkinoitiin. Paljon oli opittavaa niin itsellä kuin muilla.
– Aluksi poikasille esimerkiksi syötettiin broilerinrehua, mutta sillä ne kasvoivat liian nopeasti. Kun saatiin rehureseptit kuntoon, alkoivat poikaset olla kunnollisia.
Vaikeasti määriteltävä eläin
Rautala pääsi vuonna 2015 vierailemaan ja tekemään pariksi viikoksi töitä eteläafrikkalaiselle strutsifarmille, jossa strutseja oli peräti 7 000. Eroja Suomeen löytyi. Afrikan avaran taivaan alla naaraat munivat nelisenkymmentä munaa vuodessa, Suomessa jopa kuusikymmentä. Strutsi ei olekaan Suomen pakkasista tai lumisista olosuhteista moksiskaan. Toki investoinnit ovat täällä suuremmat, kun eläimiä ei voi jättää taivasalle.
Strutsit muodostavat pitkiä parisuhteita ja myös urokset hoitavat poikasia. Uroksella voi myös olla haaremi, jolloin kaikki naaraat munivat uroksen tekemään munakuoppaan. Yhdestä munasta riittää syötävää suurempiinkin lettukesteihin, sillä strutsinmuna vastaa kahtakymmentä kananmunaa.
Rautalan mukaan strutsit ovat tunneherkkiä eläimiä. Ne aistivat paitsi toistensa myös hoitajan tunnetiloja.
– Jos olen flunssainen ja sanon, että nyt on mami kipeä, ne havistelevat siipiään, nokkivat maata ja ottavat siten osaa. Tai jos urokselta kuolee naaras, se voi surra puolisoaan pitkään.
Vierailijat sanovat dinosauruksista polveutuvia strutseja usein hassun näköisiksi.
– Onhan se vähän hullunkurinen eläin. Kyse on kuitenkin 150–200 kiloa painavasta linnusta, joka juoksee 60–70 kilometriä tunnissa. Sillä on siivet, mutta se on lentokyvytön. Strutsi on vaikeasti määriteltävä eläin.
