Maatilan piha muuttui rakkaudella hoidetuksi puutarhaksi
Tuomistojen puutarha Loimaan Kojonkulmalla on kehittynyt nykyiseen loistoonsa vuosikymmenien aikana. Sen kohokohtia ovat muotoon leikatut kuuset sekä taidolla sommitellut kukkapenkit.
Teksti ja kuvat Jaana Tapio
Kuusia on monen kokoisia. On korkeampia ja kapeampia, pienempiä ja pyöreämpiä. Mieleen tulevat eurooppalaiset muotopuutarhat, mutta nämäpä ovatkin aivan tavallisia suomalaisia metsäkuusia. Yhteensä niitä on istutettu pihalle yli 200.
– Istutin ensimmäiset kuuset peltoaukealla sijaitsevan pihamme reunoille tuulensuojaksi, mutta pian tajusin niiden alkavan varjostaa liikaa. Niinpä aloin leikata niitä pikkuhiljaa, pihan emäntä Marjatta Tuomisto kertoo puutarhansa alkutaipaleesta.
Marjatta leikkaa kuusia syksyllä sekä talven suojasäällä, koska silloin hänellä on puuhaan parhaiten aikaa. Jos haluaa pitää puun pienenä, siitä pitää napsia versoja jo ihan pienenä.
Marjatta ja hänen miehensä Matti Tuomisto ottivat maatilan hoitoonsa vuonna 1981. Silloin piha oli tavallinen maatilan piha ilman sen kummempia istutuksia. Nyt kuusten välissä vuorottelee monilajisia kukkapenkkejä ja omenapuita, kaikki huolella hoidettuja. Marjapensaita, saskatoonia sekä luumu- ja kriikunapuitakin löytyy, kasvimaata sen sijaan ei enää lainkaan.
Hoidetun pihan kooksi pariskunta arvelee puolesta hehtaarista hehtaariin laskutavasta riippuen. Suuresta koosta huolimatta into puutarhanhoitoon ei ole vielä hiipunut.
– Parasta on kesän lämpö ja omassa pihamökissä saunominen sekä nauttiminen pihan kauniista näkymistä ympäri vuoden, Marjatta paljastaa.
Pihatöitä hartiavoimin
Marjatalle puutarhanhoito on henkireikä. Kesäkaudella kotoa ei voi lähteä minnekään, sillä paahteisen pihan kukkapenkkejä pitää suihkutella monta kertaa päivässä. Muutenkin aika kuuluu pihalla ”aamusta iltaan” vain muutamin kahvi- ja ruokatauoin.
– Jos ei ole muuta tekemistä, Marjatta kulkee pihalla katsomassa, mitä voisi muuttaa, Matti kertoo.
Vaikka piha on Marjatan mielestä tällaisenaan hyvä, mieli muuttuu aina, ja silloin kasveja siirrellään. Harkitut istutusryhmät ovatkin Marjatan mukaan paitsi hyvän silmän ansioita, myös seurausta yrityksestä ja erehdyksestä.
– Vaikka kuinka kuvittelee etukäteen, aina kasvi ei sovikaan siihen, mihin oli sen ajatellut.
Suurin osa pihatöistä on tehty hartiavoimin, koska omaa kaivuria ei ollut vielä siinä vaiheessa, kun sitä olisi eniten tarvittu. Toki lampi ja muutamat muut suuremmat kaivuutyöt on hoidettu kaivurilla. Tontti on kivinen, ja esiin kaivettuja kiviä onkin käytetty hyväksi myös koristeina.
Kokemus tuo tietoa
Tuomistot ovat puutarhoineen osallistuneet sekä paikallisiin että valtakunnallisiin puutarhatapahtumiin. Marjatta kertookin jakavansa vinkkejään mielellään muille.
Ensimmäinen neuvo on selvittää ennen taimikaupoille menoa, millaiset kasvuolosuhteet omalla pihalla on. Esimerkiksi Tuomistojen paahteisella pihalla luottokasveja ovat kuivuutta kestävät harmaatäpläpeippi ja hopeahärkki. Myös maksaruohot ja keijunkukat viihtyvät, ja reunuspäivänkakkaran Marjatta kehuu menestyvän missä vain. Angervotkin ovat hänen mukaansa helppoja kasveja, joista löytyy runsaasti lajikkeita.
– Ostan yleensä kerralla vain yhden uuden kasvin. Jos se ei menesty meillä, kasvi ei pääse jatkoon.
Pihaa kannattaa Marjatan mukaan myös katsoa monelta kantilta, jotta puutarha ei näytä komean julkisivun takana ränsistyneeltä. Pelkkien kukkien sijaan on hyvä kiinnittää huomiota myös lehtimuotoihin ja väreihin. Kukkivat kasvit hän neuvoo valitsemaan sen mukaan, että jotakin olisi kukassa koko kesän ajan.
– Pihamme on parhaimmillaan loppukesällä kärhöjen kukinta-aikaan mutta kaunis myös talvella. Kun muut kasvit lakastuvat, kuuset pääsevät entistä paremmin esiin.
